Huostaanotettu nuori

13.12.2020

Nuorissa on tulevaisuus, nuoret ovat tulevaisuuden vastuunkantajia omalla vuorollaan, kun edeltävä sukupolvi siirtyy eläkkeelle omalta vastuunkantovuoroltaan. Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden.

Suomessa vanhemmilla on mahdollisuus saada apua vanhemmuuteen, mikäli lapsen kanssa tulee ongelmia, joita ei omin voimin kyetä ratkaisemaan. Ennaltaehkäisevään lastensuojeluun tulisi satsata nykyistä enemmän panoksia. Ongelmien varhainen havaitseminen ja oikeanlaisen avun tarjoaminen on ratkaisevassa asemassa lapsen tulevaisuuden kannalta.

Teini-iässä, murrosiässä on suuri taitekohta, jossa nuori etsii itseään ja on altis ulkopuolisille vaikutteille. Tätä ennen, jos nuori ei ole saanut kehittyä tasapainoisesti, riskit ulkoisten, varsinkin negatiivisten, vaikutusten omaksumiseen on isoimmillaan.

Varhaiskasvatuksen laatu, ennaltaehkäisevään työhön panostaminen yhteistyössä vanhempien kanssa vähentää tarvetta huostaanotoille. Jos nuoren syventyneet ongelmat kasvatuksen alkutaipaleella ovat jääneet huomaamatta, tulee huostaanotto ja laitoshoito usein järkytyksenä nuorelle itselleen ja vanhemmille.

Yksi merkittävä syy nuorten huostaanotoissa on, ettei nuoren kasvatuksessa ole pystytty asettamaan rajoja, vaan on menty sieltä missä aita on matalin. Ei riittävästi läsnäoloa, rakkautta. Nuori tarvitsee vanhemmuutta, jossa opetetaan rajoja, sääntöjä, mutta annetaan myös aikaa, läheisyyttä ja rakkautta. Joskus tätä kaikkea on pyritty ostamaan nuorelle, siinä harvoin hyvin onnistumatta.

Lastensuojelun kustannukset ovat miljardi luokkaa yhteiskunnalle. Kustannuskasvuun on kaksi merkittävää syytä: ensinnäkin huostaanottojen lisääntynyt tarve ja toisekseen kohonneet yksikköhinnat laitoshoidossa. Huostaanotto vaiheeseen asti edenneet ongelmat kielivät enenmän siitä, että nuoren haasteiden havainnointi ja niihin riittävän aikainen puuttuminen on epäonnistunut kuin siitä, että meillä on laadukas lastensuojelujärjestelmä.

Lastensuojelussa on mukana bisnes, suuret yleensä monikansalliset yhtiöt, ovat iskeneet kiinni tuottavaan bisnekseen. Suurimmat yritykset tulouttavat miljoonien eurojen voittoja. En kritisoi kovaa tulosta, sillä se on yritysten tehtävä sijoittajilleen. Kritisoin sitä vastoin sitä, että lastensuojelulla tehdään bisnestä, huolenpidon kohde, varhaiskasvatuksen tarjoaminen yhteiskunnan toimesta ei pitäisi olla yrityksille tuottavaa bisnestä. Riittää mielestäni, että se olisi kannattavaa, sikäli mikäli lastensuojelupalvelut pitää yksityisellä sektorilla tuottaa.

Lastensuojelun tarve ei näytä tyrehtyvän, pikemminkin päinvastoin. Kasvua huostanotoissa on ollut huimasti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Tässä bisneksessä nuori on hyvin usein pelinappula, joka laitoskierteessä tuottaa kymmeniätuhansia euroja yritysille. Oireita, joiden vuoksi nuori on joutunut hoitoon ei saada ratkaistua, vaan hänen avullaan yhteiskunnalta rahastetaan niin paljon kuin mahdollista. Se on yritykseen sijoittaneidenkin etu.

Tästä kaikesta vastuu on palveluntilaajalla, mikäli laadukkuutta ei vaadita, niin laadukkutta ei myöskään saada. Lastensuojelua mitataan kustannusmittarein, mutta en löytänyt laatumittareita, joilla arvioidaan lastensuojelusta ikänsä puolesta "valmistautuneiden" nuoren saavuttamista yhteiskunnallisista valmiuksista pärjätä omillaan, kun sen aika tulee.

Lastensuojelun pitäisi enemmänkin olevan nuorta yhteiskuntakelvolliseksi eheyttävää, kuin tilannetta stabilisoivaa, jossa toiminta on laitosmaisiin rutiineihin oppimista.

Onko lastensuojelulaki ketä varten? Luoko laki edellytykset riittävien toimenpiteiden tekemisille, joilla alan ammattilaiset toimivat nuorten kanssa? Vai 01.01.2020 voimaan astuneiden muutosten myötä nuorten oikeuksia vaalimaan ensisijaisesti tarkoitettu?

Huostaanotetun nuoren rajoittamistoimenpiteistä on tehty lain mukaan käytännössä mahdotonta. En ole lainoppinut, mutta huostaanotetun lapsen oikeudet pitäisi olla rajoitetummat, sillä juuri se, että nuori ei tunne rajojaan, eikä ole oppinut ymmärtämään rajaa oikean ja väärän välissä on yksi olennainen syy, miksi huostaanotto on ollut ratkaisu nuoren kohdalla.

Olisiko tapaukset, Tampereella, Helsingissä ja Parikkalassa voitu estää, mikäli nykylaki antaisi ammattilaisille tarvittavat oikeudet toimia tilanteen edellyttämällä tavalla? Onko lastensuojelu, huostaanotot jne. toteutettu lapsen parhaaksi? Kasvavat kustannukset ovat merkittävä osuus kunnille. Onko saavutetut tulokset riittävän laadukkaita?

Silloin kun monikansalliset sijoitusyhtiöt alkavat olla kiinnostuneita meidän lasten hyvinvoinnin tarjoamisesta huostaanotettujen nuorten kohdalla, niin on korkea aika kysyä onko kysymys kuitenkin bisneksestä, jossa miljoonat eurot ovat tärkeämpiä kuin itse nuori ja hänen tulevaisuus?